Ette varmaan voi uskoa kuinka uskomattoman huono päivä mulla on tänään ollu. Kaikki, aivan kaikki ottaa päähän ja itku on tänään niin uskomattoman herkässä. Näitä ihania päiviä taas.
Okei, jos totta puhutaan niin ihania päiviä ei oo ollukkaan sitten melkein kolmeen kuukauteen. Elikkäs sen ajan mitä tää raskaus on kestänyt. Joka päivä niin perkeleen huono-olo ja vois nukkua kellon ympärin... Välillä tuntuu siltä, etten pystykään tähän. Monesti on tässä käyny päätöksen teon jälkeen käynyt mielessä, että mitä jos. Mitä jos sitä tekiskin abortin ja odottais vielä muutaman vuoden tän asian kanssa? Mikä kiire valmiissa maailmassa...
Ja toisaalta musta tuntuu, ettei mun poikaystävä edes ymmärrä mua. Tai tätä asiaa, mitä on tapahtumassa. Tää on tietenkin tosi vaikeeta meille molemmille, mutta haluaisin että sekin uskois että mulla ei oo aina niin hyvä olo.
Kun väsyttää vuorokauden ympärin ja joka paikkaa kivistää niin ei tee mieli kuulla sanoja "mikä sun ongelma on?" Nämä sanat on paras syy miks se saa mut vihaseks.
Jumalauta, miehet ei kestäis olla viikkoakaan naisia! Ei ne kestäis asioita kuten kuukautiset, raskaus ja synnytys. Niitten tarvii vaan lähettää siittiöt matkaan ja seuraavat 9kk olla möllöttää. Eikä aina välttämättä ees olla siinä naisten vierellä. Tasa-arvo kunniaan taas... Naiset, Stay Strong!
Miten voikaan olla näin paska sunnuntai? Onneks huominen on sentään vapaa ja saa olla ja lueskella kokeisiin.
Tarviin hiukan aikaa itekseni. Alkaa voimat taas loppumaan.
Piti päästä purkamaan vähän asioita tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti