Tällä kertaa ei oo kuvassa mitään rakkauteen/raskauteen liittyvää :)
Kokkaamaanki pitää oppia jossakin kohti kun muutetaan tästä omilleen. Toisin sanoen se pitäis pikku hiljaa omaa asuntoa alkaa etsimään. Ei ihan vielä kuitenkaan.
Voi kamala. Käytiin ultrassa perjantaina. Pikkunen sydän näky lyövän siellä. Voi sitä tunnetta! Leolla oli lähteä jalat alta ja, noh, ite olin oksentaa kun pääsin takasin seisaalleen. Se oli niin ihmeellistä. Kaikki muut raskaana olevat/olleet tietää sen tunteen kun näkee oman lapsensa ensimmäisen kerran.
Se oli tosi hämmentävä hetki. Tuntuu edelleen todella oudolta, että tosiaan lapsihan meille on tulossa...
Ja vihdoin ja viimein saatiin Leon porukoille kerrottua asiasta ja ne oikeastaan otti sen tosi hyvin. Jopa onnitteli! Ja Leon veli meni sanattomaks ja alko sitten vitsailee, että opettaa sen pelaa jäkistä jos se on poika. Asuin paikkaakin Leon äiti lupaili, mutta ei kukaan siellä varmasti jaksa kuunnella sitä huutamista.
Kyllä nää asiat selviää, pikku hiljaa :)
Mutta niin... Syysloma meni ihan kivasti. Ei mitään sen kummempia. Jouduin kattoo ku Leo ja sen kaverit ryyppää. Ei siinä.
Huomenna alkais koulu ja kaiken maailman tutkimuksiin pitäis mennä. Eli kohta vois mennä nukkumaan ja lopetella tän kerran kirjottamisen tähän :)
See ya later :)
Oikeesti, näistä kirjotuksista häviää välillä pää ja häntä kun alan aina kesken kaiken keskittyy johonkin muuhun asiaan. Saakeli, kultakala... Koitan joskus saada järkevänkin tekstin aikaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti