Hei, olen Essi. Olen seitsemäntoistavuotta vanha ja olen raskaana.
Äitini ei tue päätöstäni pitää lapsi ja haluaa minun tekevän abortin.
Poikaystäväni pyörii kahden vaiheilla: hän haluaa isäksi, mutta on liian aikaista. Hänkin siis haluaisi minun todella keskeyttävän raskauden heti alkuunsa.
Kaksi parasta kaveriani tukee päätöksessäni täysin ja olivat ikionnellisia kuullessaan tulevansa tädeiksi.
Entä minä?
En ole vieläkään oikein osannu sisäistää asiaa, mutta tiedän ettei lapsi tule maksamaan omista virheistäni.
Tiedän alun tulevan olemaan aika paljon paskaa, mutta lapsi maksaa kaiken takaisin rakkaudellaan. En halua miettiä muutaman vuoden päästä mitä kaikkea olisikaan voinut olla. Oppilaitoskin pitää paikkaa vuoden verran. Sen ajan että saan asiat takaisin tolpilleen. Teen tämän vaikka yksin jos täytyy.
Tiedän myös jos keskeytän tämän masennus iskee uudelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen. En kyllä ihmettelisi jos alkoholin käyttö lisääntyisi ja koulussa käyminen vähentyisi.
Äitini sanoi juuri kovan sanan: "Jos poikaystäväsi ei ole valmiiksi isäksi nii entä jos hän jättää sut sen takia? Sitten olet omillasi. Eikä se ole helppoa."
Olen sanaton.
Hormoonit ovat sekaisin, neljän tunnin hereillä olon jälkeen väsyttää vaikka yöllä olisi tullut nukuttua kymmenenkin tuntia. Heikottaa koko ajan. Nikotiinia olisi jostain saatava, mutta ei... Vituttaa vain enemmän jos en saa röökiä. Itku on kurkussa koko ajan ja tänä viikonloppuna en ole oikein muuta tehnytkään kuin itkeny.
Huomenna neuvola aikaa varaamaan ja päättämään miten tässä nyt sitten käy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti