29.5.2013 klo 12:56 Syntynyt poika 3530g 48,7cm
Apgar 6/6/4
Meidän poika tosiaan syntyi laskettuna aikana! Olihan se... 28.5 aamu neljältä heräsin kivuttomaan supistukseen ja sitten alkokin verinen vuoto.
Päivällä oli ihan pirun kuuma kun lähin neuvolaa kohti kävelemään. Ei se ollut sen kummempi ihan vaan rutiini käynti. Kyllä se hoitaja huomas supistukset, mutta sano että se on ihan normaalia siinä vaiheessa raskautta.
Kello 17> alko sitten supistukset muuttumaan vähän ilkeimmiksi. Ei ne oikeastaan sattunut, tuntu vaan siltä että vattaa kiristi pahasti.
Siinä sitä sitten kärvisteltiin pari tuntia kun sitten kaheksan aikoihin soitin synnärillä, ettäs mitäs tehään. Sanoivat, että kuulostaa siltä että synnytys on alkanut ja sinne mennään sitten kun ei enää kotona voi kipujen kanssa olla. Ja eikun nukkumaan Leon kanssa. Olihan Leolla sentään seuraavana aamuna koulupäivä.
29.5 neljän aikaan herätin Leon ja kysyin, että pitäiskö alkaa lähtemään. "En mä tiiä", kuulu vastaus. Ei kait siinä muu auttanut kun käydä vähän syömässä, hakemassa särkylääke ja takasin nukkumaan.
Viideltä heräsin niin rajuun supistukseen, että huh huh. Oli pakko herättää Leo. Siinä ei sitten kauaan mietitty vaan kymmenessä minuutissa oltiin menossa sairaalaa kohti. Olihan se taksikuskillakin kiire :D
Luultiin, että ei tässä nyt vielä aleta synnyttää. Ei ne mun supistukset tuntunut nyt niin pahoilta, aattelin vaan että hyvä se on käydä tilanne tarkastaa. Ei me oltu pakattu edes mitään mukaan!
Tutkimuksissa sitten selvis, että sitä ollaan jo 4cm auki. Eikun suoraan synnytysosastolle... Kello oli tässä kohti ehkä kuusi.
Se aamu oli kyllä tuskanen. Supistukset hyppeli samantien siellä 127 tiennoilla (suurin kipu mitä mittari näytti) ja pojan syke n. 140. Meitä väsytti ja alko todellakin sattumaan. Epiduraalin onneksi pyysin ajoissa. Sen jälkeen oli siedettävää. Leokin kävi syömässä aamiasen jossakin välissä ja vedet puhkaistiin.
Ja melkein samantien loppui hyvä olo. Epiduraalin vaikutus kesti hyvin sen kaksi tuntia. Sen jälkeen alkoi jumalaton selkä kipu ja Leokin nukkui kun hälytin kätilön paikalle. "Joo o, 9 senttiä auki. Voitais kohta kokeilla sitä ponnistamista."
Ei siinä, elämän pahimmat 36 minuuttia.
Sen jälkeen oikeastaan se kauhu alkoi kun pojan napanuora oli katkaistu. Poika meni aivan veltoksi ja siniseksi. Hänen nenästä ja suusta tuli vaaleaa nestettä/limaa...
Pojan syke hyppi synnytyksen aikana 205 tienoilla.
Lastenlääkäriä ja elvytysryhmää huudeltiin ja hälyteltiin. Ite olin todella väsynyt (meinasin nukahtaa supistusten väleillä) ja oikeastaan mulla oli kuumattekin 38.9, joten en ollut niin tilanteen tasalla kuin Leo...
Leolle se oli varmaan elämän pahimpia hetkiä.
Ei kun poika vaan lasten osastolle ja meikä jäi tikattavaksi. Synnytyksen kokonais kesto yli 17h.
En kyllä tee tätä ihan heti uudelleen...
Poika 1päivän ikäinen.
Ensimmäinen kerta isän sylissä.
Ruoan jälkeen hyvä olla.
Vihdoin kolmenpäivän ikäisenä vierihoitoon!
6 päivää tuli vietettyä tuossa sängyssä...
Meidän poika on todella päättäväinen, mutta hiljainen muksu. Todella tarkkaavainen ja seurallinen. Hyvin on toipunut synnytyksestä ja kasvaa hirmu vauhtia :)
Vanhempien pieni draama kuningas <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti